Perjantaina järjestettiin kaksi toisiinsa linkitettyä tapahtumaa, Kaupunki.Nyt -keskustelutilaisuus Vakiopaineessa ja Paskakaupunki? -punk Ilokivessä. Mukana olivat mm. nyt Jyväskyläänkin perustettu Yhteiskunnallinen opisto ja sitä myötä KSL, Keskisuomen Vasemmistonuoret, Radio Hear. Luepa myös Kansan uutisten juttu.
Miksi tämä teema? Mitä halusimme sanoa ja mistä keskustelimme, kun aiheena oli “kaupunki”? Ja miksi paska kaupunki? Onko Jyväskylä paska? Vai onko kaupunki yleensä paska?
Jyväskylä on opiskelijoille läpikulkukaupunki. Sen lävitse, kauppakadun, alikulkutunnelien ja siltojen yli, pujahdetaan ja soljutaan. Tehdään töitä siellä sun täällä. Sekin on joskus hyvä, mutta voimme tehdä muutakin. Ja tästä oli kyse myös perjantaina. Kaipaamme helposti lähestyttävää kaupunkia, joka tarjoaa resursseja, antaa tilaa olla ja tehdä, tutkia, kehittää ja luoda ja järjestää tapahtumia, osallistua.
(…pyrkiä erittelemään meille tärkeitä ja välittömästi läsnäolevia asioita…)
Yhteen
Tärkeimpänä motivaationa illan järjestämiselle oli koota yhteen niitä autonomisia toimijoita eri järjestöissä ja verkostoissa, joita tässäkin kaupungissa on paljon. Keskustella, tavata ja oppia.
Monet kansalaisyhteiskunnan toimijoista kohtaavat saman suuntaisia ongelmia: tilat tai muut resurssit ja täten käytännöllinen oikeutus toiminnalle puuttuvat. Kun toiminta on voittoatavoittelematonta, pienimuotoista, luovaa, ei-kaupallista, tai pahimmillaan vielä kyseenalaistaa konsensusta tai oikeistohegemoniaa, se ei aina saa osakseen pelkästään kiitosta tai kiinnostusta. Se ei sovi.
kuva: Mikko Branders
Vakiopaineessa panelisteina vasemmalta lähtien Elias Krohn, Kaisa Lipponen, Tero Toivanen, Marja Leena Makkonen ja Ville-Veikko Pulkka. Panelistien lisäksi yleisö puhui paljon. Sille _bbb
Vakiopaineessa puhuttiin paljon kaupunkilaisten oikeuksista, kuntademokratiasta ja sen puutteesta. On paljon asioita, joihin yksittäisellä kaupunkilaisella ei ole asiaa. Esimerkki ei kata kovin suurta skaalaa, mutta kuten keskustelussa joku totesikin: kaupungissa joillakin tahoilla on oikeus päättää jättimäisistä tilaratkaisusta – ai tähänkin rakennetaan äskauppa ja tuonne toinen – mutta samaan aikaan yksittäisellä ihmisellä ei saisi olla oikeutta kiinnittää tarraa seinään. Ja kun tässäkin blogissa on puhuttu propagandasta, niin miten olisi tällainen “kumman kaa”: jokaisella bussipysäkillä kolme metriä korkea fotaroitu nainen bikineissä juomassa Y-juomaa vai 5x5cm tarra lyhtypylväässä?
Kaupunki on tärkeä aihe siksi, että se puitteistaa kaikkea mitä teemme, kaupunkilaisina. Missä ovat kaupat – lähellä kotia vai hypermarketteina yksityisautoilun matkan päässä? Mihin bussiliikenne vie ja millä hinnalla? Kuinka paljon maksaa vuokratila keskustassa? Onko itse kullakin oikeus – ja siis käytännössä toimivat ja realistiset mahdollisuudet – vaikuttaa kaupungissa tehtäviin päätöksiin?
Tilaisuudessa todettiin, että yhteisellä voimalla ja kansalaisaktivismilla voi vaikuttaa joihinkin asioihin – kuten vaikkapa parkkihallien rakentamiseen. Voi tehdä mielipidevaikuttajan työtä, tiedottaa, kampanjoida. Tällainen kampanjointi vie aikaa suunnattomasti. Yleensä kampanjointi on myös reaktiivista; jotakin projektia on vastustettava. Positiivisille alotteille, kehittelylle ja muutoksille sen sijaan ei ole helppoa löytää sijaa.
Kuluttajasta toimijaksi
Lohduttomampaa tästä vielä on virallinen kuntademokratia, mistä kertoo myös alkuvuonna julkaistu väitöskirja kuntademokratian käytännöistä: “Politiikan mahdollisuudesta valtuuston talousarviokokouksessa” (Anne Luomala):
“Työn keskeinen tulos on, että kunnissa eletään jatkuvasti taloudellisesti kireitä ja pakonalaisia aikoja. Kunnissa toteutetaan jatkuvasti uusia ja usein hallintolähtöisiä uudistuksia, mutta poliittiseen toimintaan liittyvää uusien vaihtoehtojen etsimistä ja yllätyksellisyyttä pyritään usein jo ennalta estämään. Luomala luonnehtii tendenssiä politiikan hallinnallistamiseksi kunnissa”
Kun politiikkaan ei kuulu politiikkaa, vaan päätökset tehdään virkamiestyönä ja keskusteluun osallistuminen tukahtuu asiantuntija- ja hallinointipuheeseen ja käytänteisiin, voi kysyä, mikä edustuksellisen demokratian merkitys on.
Omista oikeuksista ja oikeudenmukaisemman päätöksenteon ja päätösten puolesta taisteleminen paljastaakin aivan muuta kuin “helpon kansalaisvaikuttamisen” tai “demokratian”. Päinvastoin, kuten keskustelussa kävi ilmi, osallistumisesta tai järjestötyöstä tai pelkästään omista oikeuksistaan taistelemisesta voi yhtäkkiä tulla kokopäivätyötä – josta ei luonnollisestikaan saa palkkaa. (Lusmuilevat työttömät, laiskat opiskelijat.) Samalla omituinen pelko tuntuu leimaavan ja estävän ihmisiä “tarttumasta toimeen”: pelko työnantajaa kohtaan, tulevaa työnantajaa kohtaan, jotakin yleistä Toista kohtaan. On yksinkertaisesti liian suuri riski – tai sen uskotaan olevan suuri riski – vaatia oikeuksia, kyseenalaistaa kaupungin/tms. tavan, osoittaa mieltä, allekirjoittaa nettiaddressi.
kuva: Mikko Branders
Miten demokratiavajetta, pelkoa ja hallinnointia olisi mahdollista purkaa? Esiin nousi yhdessä tekemisen lisäksi oppiminen ja koulu. Niin kauan kuin meidät opetetaan kuluttajiksi, palveluita vastaanottaviksi, toiminnan kohteiksi eikä itse toimijoiksi, sivustakatsojiksi ja maksajiksi – ei meistä kasva autonomisia, itsenäisiä, itsestään ja toisistaan huolta pitäviä aktiivisia kansalaisia ja ihmisiä. Meistä tulee kuluttajia.
Kuten lyhyestä raportista on luettavissa, teemoja voisi jatkaa vielä pidemmälle. Keskusteltavaa ja jaettavia kokemuksia riittää. Eikä Jyväskylääkään, sittenkään, ehkä kuljeta vain läpi.
Ilta jatkui Ilokivessä, jossa oli mahdollisuus tutustua muutamiin järjestöihin ja toimijoihin, ja kuunnella punkkia. Ihmisiä oli enemmän kuin osattiin odottaakaan.
Tilojen, oikeutuksen ja resurssien kysymys oli sikälikin illan teema, että tapahtuma kokonaisuudessaan järjestettiin samanlaisten epävirallisten ja osittain virallisten verkostojen, toimijoiden ja ryhmien yhteistyönä ja talkootyönä.
Erityiskiitos Teijän Keittiölle, joka teki bändeille herkulliset sapuskat, erityiskiitos bändeille jotka tulivat käytännössä ilmaiseksi soittamaan, ja järkkääjille jotka säätivät useamman kuukauden. Ystävyys ja yhteistoiminta ja avunanto _b
Kiitos punkille – DIY.
kuva: Ida Kauppinen
kuva: Ida Kauppinen
