Toukokuun edarijee

Edariraportti 10.5.2017

Heippahei edarista!

Tänään on luvassa lyhyt esityslistaltaan lyhyt kokous, mutta keskusteluiltaan jokseenkin pitkä. Alakerrasta raikaa rokki ja baari on auki.

JYYn viisivuotinen strategia on ollut työn alla noin vuoden. Nyt se on monen ihmistyötunnin (vai -viikon) jälkeen aika valmis, kommenttikierrokselle. Koko lappu on siis käytännössä valmis, vaikka varmaan kommenttikierroksen jälkeen vielä muuttuukin.

Tässä vaiheessa JYYlle ollaan määritelty arvot: on yhteisöllisyyttä, avoimuutta, poikkitieteellisyyttä, kansainvälisyyttä ja demokraattisuutta, yhdenvertaisuutta, vaikuttavuutta, vastuunkantoa ympäröivästä maailmasta, taloudesta ja tulevaisuudesta sekä eettisyyttä ja ekologisuutta (tai niiden huomiointi).  Hyvältä vaikuttaa! Näinhän me monessa asiassa toimitaan, tai ainakin pyritään siihen!

Missioksi on muotoumassa opiskelijan sujuvan arjen tavoittelu. Se ei itsessään kerro juuri mitään, mutta sen alle mahtuu paljon hyvää oikeuksien ajamisesta, hyvinvoinnin edistämisestä, palveluista jajärjestöjen tukemista. Hyviä juttuja! Mekin ollaan kommentoitu näitä Jyvivana ja etujen ajamisen lisäksi strategiassa on tällä hetkellä oikeuksien ajaminen, joka on meistä tosi tärkeä juttu. Opiskelijan asiat pitää nähdä oikeuksina, ei pelkkinä etuina (vaikka toki on puhtaita etujakin, kuten alennushintainen bussikortti).

Visiona on olla näkyvä ja tunnettu. Viime aikoina ollaan sekä edarissa että Jyvivassa pohdittu sitä, että jengi ei välttämättä oikein tiedä, mikä on JYY ja mitä se tekee. JYY on tosi tärkeä! On valtavan tärkeää, että meillä opiskelijoillakin on omat etujärjestöt, jotka tekee sekä lobbaus- että tiedotustyötä.

Yritin muistella, missä vaiheessa olen itse ymmärtänyt sen, että opiskelijakunnat tekevät valtavan tärkeää työtä. En varmaan ainakaan kolmeen ensimmäiseen vuoteen, josta loppuosan olin ISYYn edarin varajäsenkin. Kuitenkin homma valkeni jo ennen JYYn vaaleissa läpipääsyä! Ehkä vaalikampanjoidessa piti selvittää asiat itselleen. Ehkä!

Strategiassa hienolta vaikuttaa teemavuodet, joista kunakin keskitytään johonkin tiettyyn teemaan. Se luo jatkuvuutta ja mahdollistaa hallitusti tärkeiden asioiden pitkäjänteisen tekemisen. Tosi hyvä idea strategiaporukalta! Helpottanee hallitusten työn painopistealueiden löytämistä jatkossa. Näkyvyys/ brändi -teemavuosi tökki vähän ensinäkemältä, mutta kyseessä ei sentään ole sellainen, että brändätään turhake siistiksi jutuksi, vaan luodaan kirkasta julkikuvaa siitä, mikä JYY on. Ei kuulosta enää niin pahalta.

 

Edarissa käytiin Jyvivan sytyttämää kuumaa keskustelua ensi syksyn edarivaaleista. Suunnitelmissa on näillä näkymin edariryhmät tapaamaan ainejärjestöjen puheenjohtajia puheenjohtajien sikariklubille syksyllä ja mahdollisesti jonkinlaiset edariryhmät esiin -tapahtuma. Koko JYYlle olisi tosi hyvä juttu, jos jengi tuntisi JYYn ja tietäisi, mistä edustajistovaaleissa äänestetään ja mitä me edaattorit tehdään. Siitä voisi kirjoittaa blogauksen!

Edarissa sorvattiin sääntöjä: Jatkossa JYY ei enää vaadi sähköisessä äänestyksessä avointa lähdekoodia. Syy oli käytännöllinen: Suomessa ainoa pitkällä oleva, testattu ja toimiva sähköinen äänestysjärjestelmä. Päätettiin mennä tällä.

Ja edarivaalit 2017! Vaalit ovat sähköiset! Äänestäminen ei koskaan ole ollut näin helppoa! Nuija napsahti pöytään vuosien selvittelyn jälkeen. Ainakin henkisiä kyyneliä virtasi: jotkut ovat aloittaneet tämän projektin, no, en muista koska, mutta ainakin tosi monta vuotta sitten. Ehkä kuus.

Tässä vaiheessa käsiteltiin jotain draaman kaaren kannalta oikein epäsopivaa. Päätettiin korkosuojata ylioppilaskunnan omaisuutta. Vannon, että edustajistosta juuri kukaan ei osaa enää viikon kuluttua kovin tarkasti kertoa, mitä se käytännössä tarkoittaa ja miksi niin tehdään. No, ylioppilaskunnan varat ovat paremmassa turvassa (toim. huom: ei veroparatiiseissa (toisella kertaa lukiessa tuli sellaiset fibat tästä mitä kirjoitin)).

Ainakin oman kauteni ainoa toiminnanjohtaja, Mari, jättää toiminnanjohtajan sijaisuutensa. Sen lisäksi, että Mari on hallintohirviö (tai siis Mari tietää kaiken hallinnosta), osaa hän näemmä puhua hyvin ja viisaasti.

Mari käski pitää huolta mm. yhdenvertaisuudesta, ihmisoikeuksista, terveydestä, koulutuksesta ja ympäristöstä. Mari kehui meitä kaikkia: ”Olette valinneet muuttaa maailmaa. Vaikuttakaa siinä ympäristössä, jossa kulloinkin olette.” Lopulta päästiin populaarikulttuurin lainauksiin: Aina ei voi voittaa, eipä se kuule haittaa. Kuitenkin oot rautaa. Vaik joskus menee pieleen, niin paina tää sun mieleen: Vaikka sä möhlit huolella, aina mä oon sun puolella, koska mä oon teidän jokaisen suurin fani. – Antti Tuisku (ehkä vähän mukaeltuna, lopussa taitaa Antti laulaa yksikössä)

Mulle Marin puheesta kolahti eritoten se ohje, että älkää ikinä elämässänne perustelko mitään sillä, että ”silloin kun minä olin nuori”. Se on viisaasti sanottu. Maailma muuttuu ja meidän todellisuutemme on ihan eri kuin niillä, jotka haluavat tehdä vaikkapa koulutuspolitiikkaa sen perusteella, millainen maailma oli silloin, kun he opiskelivat 70- ja 80-luvuilla. Älköömme tehkö samaa virhettä.

Mari sai special edition -klassikkoJYYjulkaisun, paljon kauniita sanoja, pullon skumppaa ja raikuvat aplodit. Ihmettelen vaan, että sai skumppaa eikä Jallua. Toki skumppa on näissä tilanteissa klassikko ja ehkä tyylikkäämpää, mutta ylioppilaskuntienhan pitää olla edelläkävijöitä.

Hyvä edari. Todettiinkin, että draaman kaaren kannalta esityslistan järjestys olisi voinut olla hieman toisenlainen. Ysiksi Ruthin kautta kotiin. Pettymyksekeni ei ollut bingoa, koska olikin keskiviikko.

-Sonja

Maaliskuun edariraportti

Maaliskuun edustajiston kokouksessa puhututtivat JYYn valmistautuminen kuntavaaleihin sekä Pörssi & Dumppi –edustajistoryhmän aloite jäsenkyselyn toteuttamiseksi. Merkittävimmät päätösasiat kokouksessa olivat JYYn vuoden 2016 tilinpäätöksen hyväksyminen ja vastuuvapauden myöntäminen edelliselle hallitukselle.

 

Edustajistossa tyytymättömyyttä JYYn kuntavaalityöhön, strategiassa käsittelyssä JYYn arvot

Useampi itse kuntavaaleissa ehdokkaana oleva edustajiston jäsen ilmaisi tyytymättömyytensä JYYn passiivisuuteen runsaan kahden viikon päässä odottavien vaalien alla. Kahden vaalipaneelin, Opiskelijan JKL-facebook-sivun ja JYYn ja JAMKOn kuntapoliittisen ohjelman esittelemisen lisäksi kaivattiin opiskelijaehdokkaiden esille tuomista esimerkiksi julisteiden muodossa, kuten aikaisemmin on tehty. Vihreiden Irina Tuokko ilmaisi, että JYYn passiivisuudesta on tullut sellainen olo, kuin opiskelijaehdokkaita piiloteltaisiin.

Hallituksen vastauksen perusteella julisteita tuskin on tulossa. Kuntavastaava Klaara Tapperin (kesk.) mukaan hallituksessa ei nähdä, että olisi JYYn asia lobata tiettyjä naamoja vaaleissa. Vaikuttamistyötä halutaan kohdistaa vaalien jälkeiseen aikaan ja valtuustoon valittuihin päättäjiin pikemmin kuin opiskelijaehdokkaiden esille tuomiseen ennen vaaleja. Kun kuitenkin muistetaan ylioppilaskunnan erään lakisääteisistä tehtävistä olevan jäsentensä valmistaminen aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen, on perusteltua odottaa JYYltä aktiivista otetta opiskelijoiden kannustamisessa ylipäänsä äänestämään kuntavaaleissa. On vaikea nähdä ehdolla olevien yliopisto-opiskelijoiden näkyväksi tekemisen olevan tässä haitaksi.

Kenties JYY ottaa vaaliaktiivisuudessa loppukirin. Ainakin vaalimarssi on Tapperin mukaan tulossa, mikä on hyvä juttu.

Vuoden alusta lähtien JYYllä on ollut työn alla uusi strategia, jonka tarkoituksena on määritellä, millainen ylioppilaskunta JYY haluaa olla ja miten siitä sellainen voisi tulla. Hallituksen Siiri Haapakosken (P&D) koordinoiman ja kaikkien edustajistoryhmien jäsenistä koostuvan strategiatyöryhmän käsittelyssä ovat viimeksi olleet JYYn arvot. Haapakosken mukaan alustavasti arvoiksi ollaan ottamassa yhteisöllisyyttä, yhdenvertaisuutta, vaikuttavuutta ja vastuullisuutta. Hyvältä kuulostaa. On kuitenkin muistettava, että nämäkin arvot saavat merkityksensä vasta, kun ne määritellään. Esimerkkinä otettakoon, ettei marraskuisessa SYL:n liittokokouksessa ollut lainkaan läpihuutojuttu, että feminismin voi sisällyttää yhdenvertaisuuden arvoon. Jyvivan mielestä JYYn arvoissa tulisi näkyä mm.  demokraattisuus ja ympäristövastuullisuus. Strategiatyöryhmä kokoontuu seuraavan kerran torstaina 30.3.

 

Hallinnon päivittämisessä selvitetään yhtiöittämistä

Yksi tämän vuoden toimintasuunnitelmaprojekteista on JYYn hallinnon päivittäminen, jossa tarkoituksena päästä eroon hallinnon sirpaleisuudesta. Hallitus pohtii parhaillaan tapoja projektin toteuttamiseen, ja yhtenä vaihtoehtona on hallinnon yhtiöittäminen. Konsultin avulla on tarkoitus selvittää, mitä yhtiöittäminen käytännössä tarkoittaisi. Selvää ainakin Jyvivalle on se, ettei se saa tarkoittaa päätöksenteon avoimuuden kärsimistä. Tähän asiaan tullaan varmasti vielä palaamaan.

JYYn tilit kunnossa

JYYn toimitusjohtaja Marko Huttunen ja talouspäällikkö Anssi Kuivisto esittelivät JYYn vuoden 2016 tilinpäätöksen. Huolimatta vuoden aikana tehdyistä suurista investoinneista (Ilokivi, T-talo) tulos pysyi hyvänä. Tähän vaikuttivat mm. säästöt yo-kylän energiankulutuksessa, erityisesti veden osalta. Tuloja saatiin Elisan osakkeiden myymisestä, eikä yllättäviä menoja aiheuttavia akuutteja korjauksia ollut.

Tilivuoden 2017 merkittäviä investointeja tulevat olemaan Kortepohjan Rentukan ja A-talon peruskorjaukset, joiden on määrä alkaa jo tänä keväänä. Hallitus järjestää 4.4. klo 17 Ilokivellä iltakoulun aiheeseen liittyen.

 

Aloite jäsenkyselystä hylättiin  

Edustajisto päätti selkeällä enemmistöllä hylätä Pörssi & Dumpin aloitteen jäsenkyselyn toteuttamisesta vuoden 2017 aikana. Kyselyssä olisi tiedusteltu JYYn jäsenten mielipiteitä JYYn toiminnan tärkeimmistä osa-alueista ja onnistumisesta näiden toteuttamisessa.

Koko edustajisto, Jyviva mukaan lukien, piti kyselyn tekemistä hyvänä ideana ja kiitteli P&D:n pitkälle vietyä valmistelutyötä. Aloitteen hylkäämisessä ei ollutkaan kyse itse ajatuksesta vaan aikataulusta. Hallituksen puheenjohtaja Teemu Vasama (AU) näki, että kyselyn toteuttaminen keväällä pakottaisi hallituksen pysäyttämään muut meneillään olevat projektit. Syksyllä puolestaan ovat tiedossa edustajistovaalit. Jäsenkysely halutaan toteuttaa kunnolla eikä hätiköiden, ja sen vuoksi edustajisto näki parempana toteuttaa kysely myöhemmin. Aloitteen hylkäämistä esitti keskustaopiskelijoiden Lasse Heikkilä mm. Jyvivan Sonja Karppisen tukemana. Pörssi & Dumppi jätti eriävän mielipiteen.

 

Jyvivan kokoonpano kokouksessa oli: Sonja Karppinen, Olli Etelämaa, Henri Hiltunen, Jonathan Drake, Osku Haapasaari ja Ville Larkkonen

Kannanotto JYYn vihreiden opiskelijoiden edustajistoaloitteeseen ”Vain vegaaniruokaa JYYn tapahtumissa”

Kannanotto JYYn vihreiden opiskelijoiden edustajistoaloitteeseen ”Vain vegaaniruokaa JYYn tapahtumissa”

Mukavaa huomata, että JYYn vihreiden opiskelijoiden aloite on herättänyt edarissa kaivattua keskustelua. Kiitos vihreille rohkeasta aloitteesta, ja keskustaopiskelijoille ja luonnontieteilijöille kannanotoista. Jyviva näkee aloitteen tervetulleena, ja kannatamme sitä.

Aloitteen kirjoittajat ovat viitanneet JYYn eettiseen toiminta- ja hankintaohjeistukseen, jossa oman huomioni kiinnitti linjaus ”Ylioppilaskunnassa kestävän kehityksen periaatteiden tulee muodostaa toiminnan ja hankintojen eettiset perusteet.” Tähän mennessä käytetyistä puheenvuoroista on luettavissa, että kaikki ovat tästä yhtä mieltä. Myös tieteelliseen tietoon tukeutuminen päätöksiä tehdessä saanee kaikkien hyväksynnän.

Vihreät toivatkin jo aloitteessaan esille faktoja vegaanisen eli ei mitään eläinperäistä sisältävän ruoan ekologisuudesta verrattuna eläinperäiseen ruokaan. Tutkimustieto puhuu vahvasti sen puolesta, että kasvisruoka on ympäristön kannalta vastuullisin valinta, siis kestävän kehityksen periaatteiden mukainen.

Omasta ryhmästämme monet ovat vegaaneja, ja päädymme usein tilanteisiin, jossa meidän odotetaan argumentoivan ruokavaliovalintojemme puolesta. Tästä syystä vegaaniruoan eettisyyttä ja ympäristöystävällisyyttä koskevat asiantuntijakirjoitukset ja artikkelit tulee luettua erityisen tarkkaan. Viimeaikaisena esimerkkinä mainittakoon Helsingin Sanomien taloussivuilla 10.1. ollut artikkeli, jossa asiantuntijat kertoivat keskenään eroavia näkemyksiään siitä, onko kasvisruoka aina liharuokaa ekologisempi vaihtoehto. Artikkelin voi lukea täältä: http://www.hs.fi/talous/art-2000005038524.html

Kyseisessä artikkelissa Suomen WWF:n Ekologinen jalanjälki -ohjelman ohjelmapäällikkö Jussi Nikula tuo esille esimerkiksi, että ”lähes aina mistä tahansa tuodut kasviperäiset tuotteet ovat ekologisempi valinta kuin liha”. Myös muista luotettavista lähteistä voi lukea, että kuljetuspäästöt muodostavat vain hyvin pienen osan ruoan ilmastopäästöistä. Artikkelissa muistutetaan myös, että kotimaisten sikojen ja broilerien proteiininlähteistä osa on tuontitavaraa. Tämä siis viittauksena keskustaopiskelijoiden kannanottoon.

Ymmärrämme erittäin hyvin, että siirtyminen pelkän vegaaniruoan tarjoamiseen voi vaikuttaa radikaalilta toimenpiteeltä. Sitä se tietyllä tavalla onkin. Kuten luonnontieteilijät toivat kannanotossaan esille, on vegaaniruokavalio edelleen vähemmistön juttu huolimatta viime aikojen suosionnoususta. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen hillitsemisessä radikaalit muutokset ovat tervetulleita – jopa välttämättömiä. Environmental Research Letters -lehden julkaiseman Eric A. Davidsonin tutkimuksen mukaan kehittyneissä maissa lihansyöntiä tulisi vähentää 50 % vuoteen 2050 mennessä, jotta pahimpien ilmastoskenaarioiden toteutuminen voitaisiin välttää. Tätä taustaa vasten JYYn siirtyminen tarjoamaan pelkkää vegaaniruokaa tapahtumissaan vaikuttaa melko pieneltä askelelta oikeaan suuntaan, varsinkin kun kyse ei ole maksullisesta opiskelijaruokailusta vaan ilmaiseksi jaettavasta ruoasta. Toivomme, että JYY on valmis tällaisen, oman eettisen toiminta- ja hankintaohjeistuksensa kanssa linjassa olevan askelen ottamaan.

Lisäksi toivomme, että edustajiston kokuksessa voidaan jatkaa keskustelua asialliseen sävyyn, ja että kaikki kiinnostuneet uskaltavat ottaa osaa keskusteluun ja esittää mielipiteensä.

Nähdään edarissa!

Jyväskylän yliopiston vihreä vasemmisto

SYL on feministinen järjestö – ja mitä muuta? Raportti liittokokouksesta 2016

Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n liittokokous järjestettiin 18.-19.11. Espoossa. Vuosittaisessa liittokokouksessa valitaan liitolle uusi puheenjohtaja ja hallitus sekä hyväksytään alkavan vuoden toimintasuunnitelma. Lisäksi tänä vuonna tehtiin SYL:lle kokonaan uusi poliittinen linjapaperi ja uusittiin kehitysyhteistyön suuntaviivat. Henkilövalintojen lisäksi asialistalla oli siis päätöksiä siitä, mitä ylioppilasliike tänä päivänä haluaa olla. JYY lähetti liittokokoukseen 13 varsinaisen ja seitsemän yleisvaraedustajan delegaation, jossa paikat oli jaettu edustajistoryhmien kesken edarin paikkamäärien mukaan. Jyvivalta kokoukseen lähtivät äänivaltaisina Sonja Karppinen ja Olli Etelämaa, ja varaedustajina kokoomusopiskelijoiden varapaikan ikimuistoisesti arvonnassa lunastanut Iiro Uusitalo ja liittariveteraani Henri Hiltunen.

 

Neuvotteluja vai ei?

Liittokokoukseen lähtöä edelsi keskustelu siitä, osallistuuko Jyviva henkilövalintojen kohdalla käytäviin perinteisiin neuvotteluihin vai ei. SYL:n neuvottelukulttuuria on aiheellisesti kritisoitu siitä, että neuvotteluihin kuuluvat kabinettipeli ja lehmänkaupat voivat johtaa pätevimpien hakijoiden sivuuttamiseen neuvottelijoiden pitäessä kynsin hampain kiinni omista ehdokkaistaan. Päätöksenteon avoimuuden kannalta suljettujen ovien takana tehtävä äänien diilaaminen on myös ongelmallista. Päätöksenteon demokraattisuuden näkökulmasta on lisäksi huomattava, että nykytilanteessa neuvottelijoiden neuvottelutaidoilla on kenties liiankin suuri rooli ottaen huomioon sen, että liittokokouksessa valitaan johtavat henkilöt yhteiselle ylioppilasliikkeelle.

Kun neuvottelut kuitenkin edelleen käydään ja niihin osallistumalla henkilövalintoihin voi vaikuttaa, päätti Jyviva osallistua neuvotteluihin ymmärtäen kuitenkin niitä, jotka kieltäytyivät neuvottelemasta. JYYn neuvottelijan taakse päätimme olla asettumatta, mutta liityimme Vasemmisto-opiskelijoiden (Vasop) neuvottelukuntaan. Neuvottelukulttuuria on syytä tarkastella kriittisesti ja muita vaihtoehtoja tulisi vakavasti harkita ennen seuraavia liittokokouksia. Neuvottelukulttuurin muutosta ajava kannanotto ennen seuraavaa liittokokousta voisi viedä asiaa eteenpäin.

 

Odotettuja ja yllätyksellisiä henkilövalintoja

SYL:n puheenjohtajaksi valittiin TYYn Riina Lumme, joka vakuutti esiintymisellään ja vastauksillaan valintaa edeltävissä haastatteluissa. Lumme on tuonut esiin haluavansa tehdä SYL:stä aktiivisemman keskustelunavaajan ja lisätä SYL:n ja ylioppilaskuntien välistä yhteistyötä. Lumme tulee johtamaan hallitusta, jonka jäseniksi valittiin Tarik Ahsanullah (HYY), Veera Alahuhta (OYY), Maria Loima (HYY), Jyri Lähdemaa (TYY), Jimmy Nylund (AYY) ja Jani Sillanpää (TTYY).  JYYllä ei tänä vuonna ollut omaa pj- tai hallitusehdokasta. Myöskään Vasop-tyrkkyjä ei ollut ehdolla.

Hallitusvaalin ratkettua oli aistittavissa, että tulos yllätti monessa suunnassa – ottaen huomioon, että hallituksen kokoonpanosta oli käyty neuvottelut. Koska itse neuvotteluissa ei ollut koko hallituksen valitsemiseksi riittävästi ääniä, olivat neuvottelijat päätyneet riskipeliin luottaen neuvottelemattomien ääniin, jonka seurauksena haastatteluissa sanavalmis ja edukseen esiintynyt HYYn Henna Pursiainen jäi ulos hallituksesta, kun taas potista pois jätetty, pätevä ja kokenut Demariopiskelijoiden Maria Loima valittiin hallitukseen. Hallitusvaali lienee puhututtanut ylioppilaskunnissa, ja tämänkertainen liittokokous oli varmasti omiaan herättämään keskustelua neuvottelujen tulevaisuudesta.

 

Tulevaisuuspolitiikkaa ja feminismiä – ja trolleja

SYL:n poliittinen linjapaperi ja toimintasuunnitelma ovat keskeisimmät ylioppilasliikkeen toimintaa ja suuntaa määrittelevät dokumentit, ja niiden lopulliseen muotoon saattaminen oli liittokokouksen aikaa vievin tehtävä. Kokousviikonlopun aikana linjapaperiin ja toimintasuunnitelmaan oli mahdollista tehdä muutosesityksiä, joita käsiteltiin ja joista äänestettiin aluksi työryhmissä ja lopulta suuressa salissa. Lisäksi päätettiin vastaavalla menettelyllä kehitysyhteistyön suuntaviivoista.

Linjapaperin ja toimintasuunnitelman ympärillä käydyn keskustelun keskeisin teema oli tulevaisuuspolitiikka. Liitokokousedustajien keskuudessa vallitsi yksimielisyys siitä, että väestörakenteen muutokseen on reagoitava tavalla, joka ei aseta nuorempaa sukupolvea kohtuuttomaan asemaan. Puheenvuoroissa peräänkuulutettiin sukupolvien välistä solidaarisuutta, ja tulevaisuuspolitiikka näkyy niin linjapaperitekstissä kuin toimintasuunnitelmassa yhtenä neljästä projektista. Muut tosuprojektit liittyvät kv-opiskelijoiden työllistymisen helpottamiseen, osallisuuden parantamiseen ylioppilasliikkeessä sekä elinikäiseen oppimiseen.

Kehitysyhteistyössä päätettiin rahoituksen vähentyessä panostaa jatkossa SYL:n ja ylioppilaskuntien yhteisiin projekteihin. SYL:n hallitus ajoi suuntaviivaluonnoksessaan vahvasti kehitysyhteistyön painopisteen siirtämistä perushankkeista opiskelijavaikuttamiseen liittyviin hankkeisiin. Tällaiselle hankkeelle nähtiin helpommaksi saada rahoitusta, sillä peruskehitysyhteistyötä, kuten peruskoulutuksen saavutettavuuden tukemista, tekevät jo monet muut tahot. JYYn Helmi Möttösen ja Anna Silvolan aloitteesta myös koulutuksen laadun ja saavutettavuuden edistäminen kuitenkin lisättiin lopullisiin suuntaviivoihin.

Kokouksen puhututtanein yksittäinen asia oli linjapaperin yhdenvertaisuus-arvon kuvaukseen tehty lisäys, joka toteaa SYL:n olevan feministinen järjestö. Ottaen huomioon, että feminismi tarkoittaa pyrkimystä sukupuolesta riippumattomaan tasa-arvoon, oli hätkähdyttävää seurata sitä asiattomien kommenttien myrskyä, joka päätöksestä seurasi. Tietyt feminismin puolesta ansiokkaasti puhuneet liittokokousedustajat saivat osakseen ahdistavia henkilöön meneviä loukkauksia anonyymeiltä nettitrolleilta. Myös Jyvivan viimeisin edarivaalijuliste löytyy tätä nykyä ylilaudan vihapuheketjusta. Voimakkaat reaktiot ja trollihyökkäykset osoittavat, että feminismi todellakin on aihe, jota on entistä vahvemmin tuotava julkiseen keskusteluun.

 

Punakynän korkki auki

Jyvivan edustajat toimivat muutosesitysten valmistelussa osana vasemmisto-opiskelijoiden ryhmää, ja oli ilo huomata, että vaikka osa ihmisistä oli aluksi toisilleen tuntemattomia, toimi yhteistyö saumattomasti ja ryhmässä vallitsi keskusteleva, kuunteleva ja toisia kunnioittava ilmapiiri. Yhteistyö kantoi myös hedelmää, sillä ryhmältämme tuli useita muutosesityksiä, joista suurin osa meni läpi ja on nyt luettavissa lopullisesta linjapaperista. Tässä Vasopilta tulleet läpimenneet muutokset ja lisäykset:

 

yliopistojen tulee sitoutua eettiseen sijoitustoimintaan ja olemaan sijoittamatta fossiilienergiayhtiöihin, ase- tai tupakkateollisuuteen tai laittomasti miehitetyillä alueilla toimiviin yhtiöihin. Nykyiset sijoitukset edellä mainituista sijoituksista tulee vetää pois kohtuullisen siirtymäajan puitteissa.

 Suomen tulee sitoutua ilmastolain tehokkaaseen täytäntöönpanoon ja huomattaviin päästövähennyksiin.

 Euroopan Unionin tulee kantaa vastuunsa turvapaikanhakijoiden määrän lisääntyessä ja panostaa unionin laajuisen tehokkaan vastaanottojärjestelmän ja kotoutumisen kehittämiseen.

 Euroopan unionin tulee olla edelläkävijä kansainvälisessä ilmastopolitiikassa.

 Kannustetaan vanhempia palaamaan nykyistä varhaisemmin takaisin työelämään parantamalla osa-aikatyön mahdollisuuksia, pienentämällä päivähoidon ryhmäkokoja ja kasvattamalla työntekijämäärää. (lisäyksen esittäjänä Jyvivan Sonja Karppinen)

 Nykyinen kotihoidontuki tulee kohdentaa huoltajille tasaisesti.

 Opiskelijat tietävät ruoan alkuperän ja ruoan ravintoarvotiedot ovat helposti saatavissa. Opiskelijaravintolat painottavat raaka-aineiden hankinnassa ekologisuutta.

Myös ajatus feminismin lisäämisestä linjapaperiin sai alkunsa Vasopin sisäisestä keskustelusta.

 

Sonja ja Olli debytoivat puhujanpöntössä

JYYn delegaatiosta asiakysymyksiin liittyviä puheenvuoroja suuressa salissa käyttivät ainoastaan Jyvivan edustajat Sonja Karppinen ja Olli Etelämaa. Sonja puhui opintopistevaatimusten keventämisen puolesta, ja Olli käytti puheenvuoron puolustaakseen työryhmässä kumoon äänestettyä linjausta, jossa opiskelijaruokailun tulisi ohjata lihansyönnin vähentämiseen. Suuressa salissa enemmistö lopulta äänesti, että linjaus tulee sisällyttää linjapaperiin. Ja siellä se nyt on. Sonjan sanoin “yömyöhään, vähän hölmösti muotoiltua opintopistevaatimusten keventämistä suuren salin enemmistö vastusti. “No, oppia ikä kaikki” totesi Sonja, kun paluubussissa harmitus laantui.

 

Mitä tästä seuraa?

Yhdessä muiden ylioppilaskuntien edustajien kanssa JYY oli mukana päättämässä ylioppilasliikkeen suunnasta. Niin linjapaperiin kirjatut arvot sivistys, edelläkävijyys, kansainvälisyys ja yhdenvertaisuus (sis. feminismi) kuin konkreettiset linjaukset esimerkiksi yliopistojen sijoitustoiminnan eettisyyteen sekä opiskelijaruokailuun on otettava huomioon tehtäessä päätöksiä edustajistossa. Vasta toiminta tekee ylevistä sanoista merkityksellisiä.

 

Olli ja Sonja

 

Linkki SYL:n linjapaperiin, toimintasuunnitelmaan ja kehitysyhteistyön suuntaviivoihin:

https://syl.fi/ylioppilaskunnille/liittokokous/

Lokakuun edariraportti

Tämän kokouksen tärkein päätös oli JYYn toimintasuunnitelman hyväksyminen vuodelle 2017. Lisäksi käsiteltiin muun muassa JYYn lausuntoa SYL:n (Suomen ylioppilaskuntien liitto) liittokokousmateriaaleihin. Päätimme myös edustajat SYL:n liittokokoukseen 18.-20.11. – Jyvivalta edustamaan lähtevät Olli Etelämaa ja Sonja Karppinen sekä heidän lisäkseen Henri Hiltunen ja Iiro Uusitalo JYYn yleisvaraedustajina.

Hallituksen kuulumisten aikana ei syntynyt keskustelua muusta kuin JYYn lausunnosta SYL:n liittokokousmateriaaleihin. Taimo Halme ihmetteli, mikseivät liittarimateriaalit ja JYYn lausunto olleet käsiteltävänä edustajistossa. Hallituksen puheenjohtaja Lasse Heikkilä vetosi vastauksessaan ajanpuutteeseen. Jyvivan Rosa Heikkinen kysyi Ilokiven yläkerran akustiikkalevyiltä, ja toimitusjohtaja kertoi niiden olevan tilattu ja tulossa, mutta toimituksessa kestää viisi viikkoa. Hyvä, että asia etenee.

Yliopiston hallituksen opiskelijaedustaja Jani Kykkänen kertoi Skypen välityksellä kuulumisia yliopistolta. Keskustelua herätti Jyväskylän ja Vaasan yliopistojen sopimus siirtää Vaasan kieltenopetus Jyväskylään. Uudistuksen aikataulu on tiukka: siirto tapahtuu jo ensi elokuussa. Vaasalaisille kieltenopiskelijoille on kolme vuotta siirtymäaikaa, minkä aikana he saavat joko suorittaa opintonsa loppuun Vaasassa tai jatkaa opiskelua Jyväskylässä. Jää nähtäväksi, pysyykö heidän koulutuksensa laadukkaana, kun muuton aikataulu on näin ”kunnianhimoinen” ja tilanne epävarma.

Toimitusjohtaja Marko Huttunen esitteli Rentukan hankesuunnitelman. Rakentaminen olisi tarkoitus aloittaa ensi vuoden toukokuussa. Rentukkaan siirretään muita Kortepohjan yhteisötiloja sekä liikuntatiloja. Ykköskerroksessa olisi tarkoitus olla opiskelutiloja sekä kerhotiloja. Kakkoskerroksesta olisi tulossa ”terveysliikuntapainotteinen ja esteetön korttelisali”. Suunnitelmissa on tehdä yläkertaan kuntosali, joka on yhteydessä A-talon saunaan. Laadukkaille liikuntapalveluille onkin ylioppilaskylässä varmasti kysyntää. Toiselle puolelle yläkertaan on näillä näkymin tulossa lounasravintola, josta saa Kela-tuettua opiskelijaruokaa. Neuvotteluja käydään Sonaatin kanssa. Kokousväki ihmetteli, poistuuko kukaan ylioppilaskylästä enää mihinkään näin hyvien palvelujen ääreltä!

Iltaravintolatoiminnasta toimitusjohtaja puhui vähemmän. Hienoja kuvia bratislavalaisesta hipsterkahvilasta kierrätyskalusteineen esiteltiin innokkaana ja A-oikeudet Rentukkaan on kuulemma tulossa, mutta konkreettiset suunnitelmat iltaravintolatoiminnan suhteen vaikuttivat epämääräisiltä. Tilanteen aktiivinen seuraaminen lienee tarpeen, ja tästä muistutti myös Jyvivan Rosa vielä kokouksen päätteeksi. Rakennustoimikunnassa istuva Taimo Halme selvensi, että iltaravintolatoiminnan tulevaisuus riippuu myös lounasravintolan tulevasta vuokralaisesta.

Edustajisto hyväksyi uuden toimintasuunnitelman vuodelle 2017 ilman muutoksia hallituksen pohjaan. Muutamia tarkentavia kysymyksiä kysyttiin, ja keskustelu harhautui myös yritysyhteistyölinjapaperiin, joka ei ollut käsiteltävänä. Ensi vuodelle hyväksyttiin 9 projektia, jotka eivät vaikuttaneet ollenkaan hullummilta. Kiitämme hallitusta toimintasuunnitelman uudistamisesta – on mielekästä vähentää projektien määrää ja näin varmistaa, että tärkeimpien projektien hoitamiselle on varattu riittävästi aikaa.

Liittokokousedustajat nimettiin sekä OLL:n (Opiskelijoiden liikuntaliiton) sekä SYL:n liittokokouksiin. Edustajien valinnassa tuli jännittävä käänne, kun kävi ilmi, ettei Kokoomusopiskelijoilta ole lähdössä ketään JYYn yleisvaraedustajaksi. Yleisvaraedustajat ovat mukana kokouksessa siltä varalta, että jotkut JYYn varsinaisista edustajista esimerkiksi sairastuvat.  Tilanne ratkesi niin, että yleisvaraedustajan paikka arvottiin Jyvivan ja Luonnontieteilijöiden välillä – ja Jyviva voitti! Jyviva sai kokoomuslaisilta siis vielä yhden yleisvaraedustajan paikan, jonka täytti uusi innokas varaedaattorimme Iiro Uusitalo.

Kokouksessa käsiteltiin myös hallituksen aloitevastaus Jyvivan kasvisruoka-aloitteeseen. Aloitevastaukseen oltiin muuten tyytyväisiä, mutta haluttiin varmuus sille, että vegaanisen ruoan ainesosaluettelo todella tulee nettiin nähtäville. Tästä syystä Jyvivan Olli Etelämaa esitti hallituksen  esityksen hyväksymisen jälkeen ponnen, jossa velvoitettiin hallitus varmistamaan kaikkien aloitteessa vaadittujen toimenpiteiden toteutuminen käytännössä. Hienoa, että toimenpiteet on jo aloitettu ja aloitevastauskin saatiin näin pian, vaikka Ilokiven muutosta on vain kotva aikaa.

Mistä peruskoulun tasa-arvo-ohjeistuksissa on oikeasti kyse

Kuluvalla viikolla on noussut valtakunnalliseksi puheenaiheeksi opetushallituksen uusi ohjeistus sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Ohjeet julkaistiin joulukuussa 2015 Tasa-arvotyö on taitolaji –nimisen oppaan muodossa, mutta näkyvä julkinen keskustelu heräsi vasta tänä syksynä peruskoulun siirryttyä noudattamaan uusia opetussuunnitelman perusteita (POPS 2014). Tämänhetkinen kiehunta sai alkunsa HS:n nyt.fi-verkkosivulla 18.10. julkaistusta harhaanjohtavasti otsikoidusta Jutta Sarhimaan artikkelista ”Opettajien ei enää pian pitäisi puhua tytöistä ja pojista koulussa, pelkästään etunimillä”.

Ilmeisesti monet jutun lukeneet ovat tulkinneet, että uusilla ohjeilla pyrittäisiin häivyttämään sukupuoli koulusta tai kieltämään perinteinen sukupuolen ilmaisu. Nämä johtopäätökset ovat kuitenkin täysin virheellisiä, ja on harmi, että väärinymmärrykset vievät huomiota siltä tasa-arvon edistämisdiskurssin muutokselta, jota POPS 2014 ja sen toteuttamista tukeva uusi opas edustavat. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on tuoda selkoa siihen, mistä uusissa ohjeissa oikeastaan on kysymys.

 

Koululla on velvollisuus edistää tasa-arvoa

 Tasa-arvolain viides pykälä antaa oppilaitoksille tehtävän edistää sukupuolten tasa-arvoa. Tämän lisäksi lakiin lisättiin vuoden 2014 lopussa pykälä, joka määrää oppilaitokset laatimaan vuosittaisen tasa-arvosuunnitelman. Tasa-arvotyö on taitolaji –oppaan yksi päätarkoituksista oli olla avuksi juuri koulukohtaisen tasa-arvosuunnitelman tekemisessä. Lakien lisäksi koulut ja opettajat ovat velvoitettuja noudattamaan valtakunnallista (ja sen pohjalta tehtyä kunnallista) opetussuunnitelmaa, joka on siis juuri uudistunut. Nyt voimaan tullut POPS 2014 on se dokumentti, jonka linjauksista nykykeskustelu lopulta kumpuaa.

POPS 2014 linjaa mm.:

  • ”Perusopetus kannustaa yhdenvertaisesti tyttöjä ja poikia eri oppiaineiden opinnoissa sekä lisää tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta.” s.18
  • ”Jokaista oppilasta autetaan tunnistamaan omat mahdollisuutensa ja rakentamaan oppimispolkunsa ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja.” s.18
  • ”Opetus on lähestymistavaltaan sukupuolitietoista.” s. 27
  • ”Yhteisö rohkaisee oppilaita tunnistamaan omat mahdollisuutensa sekä suhtautumaan eri oppiaineisiin, tekemään valintoja ja sitoutumaan opiskeluun ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja. S. 27

 

POPS 2014:ssa on havaittavissa selkeä diskurssimuutos sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisen osalta. Muutos on perusteltu, sillä tutkijat (mm. Tarmo 1991, Lahelma 1992, Hakala 2007, Tainio ym. 2010) ovat jo lähes neljännesvuosisadan ajan tuoneet esille peruskoulussa hegemonisessa asemassa (Syrjäläinen & Kujala 2010) olevan sukupuolineutraalin diskurssin näennäisyyden. Sukupuolineutraalissa koulussa sukupuolen merkitys esimerkiksi opettajan toiminnassa kiistetään eikä sukupuolta käsitteenä problematisoida. Opettajahaastatteluilla (mm. Tainio ym. 2010) on kuitenkin toistuvasti todettu, että sukupuolineutraali kulttuuri antaa stereotypioille tilaa rehottaa. Voidaan puhua ”sukupuolisokeudesta”.

 

Mitä on sukupuolitietoinen opetus?

POPS 2014:n linjaus sukupuolitietoisesta opetuksesta on suora kannanotto sukupuolineutraaliutta vastaan. Sukupuolitietoisessa opetuksessa sukupuolinäkökulma nostetaan tietoisesti esiin tasa-arvoa edistävällä tavalla esimerkiksi valitsemalla opetusmateriaaleja, jotka eivät toista perinteistä kuvaa eri sukupuolille sopivista ammateista tai herättävät keskustelua ammatinvalinnan sukupuolittuneisuudesta. Passiivisen vaikenemisen sijaan uusi tasa-arvon edistäminen on aktiivista toimintaa. Päinvastoin kuin Sarhimaan artikkelin otsikoinnista voisi päätellä, sukupuolitietoisessa opetuksessa sukupuolista nimenomaan puhutaan. Tasa-arvotyö on taitolaji –oppaan mukaan sukupuolitietoinen opettaja ”osaa analysoida oppilaiden kanssa tyttöjen ja poikien, naisten ja miesten ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamia rakenteellisia epätasa-arvotekijöitä.” (19)

 

Sukupuolista puhumista vai sukupuolittunutta puhuttelua?

Sukupuolitietoiseen opetukseen sisältyvä sukupuolen moninaisuuden ymmärtäminen ei tarkoita tyttönä tai poikana olemisen kieltämistä, vaan ymmärrystä siitä, ettei sukupuoli ole yksiselitteinen biologinen tosiasia, jonka perusteella oppilaita voisi esimerkiksi puhutellessa tai ryhmäjaossa ikään kuin luonnollisin perustein kategorisoida ilman samanaikaista sosiaalista ja kulttuurista merkitsemistä, vieläpä osan oppilaista ulossulkevasti kahteen ryhmään. Sukupuoliryhmittely pitää sisällään sosiaalisia ja kulttuurisia odotuksia, jotka vaikuttavat sukupuolten eriytymiseen mm. oppimistuloksissa, ammatinvalinnassa ja kotitöiden jaossa. Ehkä hieman kärjistäen voisi kysyä, kumpi on vanhempi: edelleen voimissaan oleva lausahdus ”pojat on poikia” (ks. vaikkapa Soinin aiheeseen liittyvä plokiteksti) vai ikiaikainen huoli poikien tyttöjä huonommasta koulumenestyksestä (Hakala 2007, 158). Nämä kaksi eivät välttämättä ole toisistaan täysin irrallisia ilmiöitä.

Tiivistetysti, sukupuolitietoisessa opetuksessa oppilaat saavat olla edelleen olla tyttöjä ja poikia, mutta myös muunlaisten sukupuoli-identiteettien olemassaolo tehdään näkyväksi ja hyväksyttäväksi, määrittelemättä kenenkään sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiä (heteronormatiivisesti) etukäteen. Sukupuoleen liittyvät eriarvoistavat yhteiskunnalliset rakenteet, asenteet ja odotukset tiedostetaan, tehdään näkyväksi ja puretaan.

 

OAJ:n Luukkainen:  ”En näe tässä mitään radikaaleja muutoksia   

Kommentoidessaan Ylelle Tasa-arvotyö on taitolaji –oppaasta syntynyttä kohua Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen otti lunkisti. ”Maalaisjärjellä mennään” –puheenparsi antaa ymmärtää, ettei OAJ:n johdossa pidetä tasa-arvon edistämisdiskurssin perusteellista muutosta merkittävänä asiana. Samassa uutisessa Opetushallituksen vastaava johtaja Jorma Kauppinen kiirehtii painottamaan, että kiistelty opas on vain opettajan apuväline, ei määräys. Nämä puheenvuorot olisi voitu käyttää paremminkin. POPS 2014 ja sitä seurannut Tasa-arvotyö on taitolaji –opas ovat tutkimustiedolla perusteltavissa olevia positiivisia, radikaaleja ja rohkeita askelia kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.

 

Olli Etelämaa

Jyvivan edustajistoryhmän jäsen ja luokanopettajaopiskelija

 

Lähteet:

Hakala, Katariina. 2007. Paremmin tietäjän paikka ja toisin tietämisen tila. Opettajuus (ja             tutkijuus) pedagogisena suhteena. Helsinki: Yliopistopaino.

Jääskeläinen, Liisa; Hautakorpi, Johanna; Onwen-Huma, Hanna; Niittymäki, Hanna; Pirttijärvi,     Anssi; Lempinen, Miko & Kajander, Valpuri. 2015. Tasa-arvotyö on taitolaji. Opas            sukupuolten tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa. Helsinki: Opetushallitus.

Lahelma, Elina. 1992. Sukupuolten eriytyminen peruskoulun opetussuunnitelmassa. Helsinki:             Yliopistopaino.

Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 1986/609.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus.

Rinta-Tassi, Minna. 2016. OAJ koulujen tasa-arvo-oppaasta nousseesta kohusta: ”Maalaisjärjellä             eteenpäin”. Ylen verkkosivujen artikkeli 18.10.2016. Luettu 19.10.2016.

Sarhimaa, Jutta. 2016. Opettajien ei enää pian pitäisi puhua tytöistä ja pojista koulussa,   pelkästään etunimillä. Nyt.fi-verkkosivujen artikkeli 18.10.2016. Luettu 19.10.2016.    Linkki: http://nyt.fi/a1476754398484

Soini, Timo. 2016. Pojat on poikia. Timo Soinin ploki 18.10.2016. Luettu 19.10.2016. Linkki:             http://timosoini.fi/category/ploki/

Syrjäläinen, Eija & Kujala, Tiina. 2010. Sukupuolitietoinen tasa-arvokasvatus – vaietu aihe             opettajankoulutuksessa ja koulun arjessa. Teoksessa Suortamo, Markku (toim.)    Sukupuoli ja tasa-arvo koulussa. Juva: PS-kustannus.

Tainio, Liisa. 2009. Puhuttelu luokkahuoneessa – tytöt ja pojat huomion kohteena. Teoksessa     Ojala, Hanna; Palmu, Tarja & Saarinen, Jaana (toim.) Sukupuoli ja toimijuus         koulutuksessa. Tampere: Vastapaino.

Tarmo, Marjatta. 1991. Opettajan sukupuolilinssit. Kasvatus 22 (3), 195-204.

Opintotuen puolustajien on hylättävä elinkaariperiaate

Kirjoittajan somekuplan on taas muutaman kuukauden tauon jälkeen rikkonut opintotukikeskustelu. Åbo Akademin professori Alf Rehn intoutui puolustamaan opintotukea haukkuen hallituksen pölvästeiksi ja tunareiksi. Rehnin argumentin mukaan opintotuki on hyödyllinen, sillä opintotukea nauttineet henkilöt tulevat maksamaan sen moninkertaisesti takaisin valtiolle verojen muodossa. Professorin kirjoitus keräsi 14 000 tykkäystä, josta -ristiretkeään opintotukea vastaan käyvä- Heikki Pursiainen suivaantui. Pursiaisen mukaan tämä samainen argumentti on oikeastaan todiste lainapainotteisuudelle.

Jos opintotukensa kerran maksaa monin kerroin takaisin valtiolle, niin miksi tätä samaa summaa ei voida siirtää yksilön harteille? Lainaa koko opiskeluajan, jota sitten maksetaan lihavina vuosina pankille takaisin. Pursiaisen ajatteluun perehtynyt myös tietää, että taustalla on lisäksi oikeudenmukaisuuden käyttäminen keppihevosena. Jos yliopisto-opiskelija hyötyy tutkinnostaan rahallisesti, niin miksi ei-korkeakoulutettujen täytyy verotuloillaan tämä porsastelu rahoittaa? Pursiaiselle koulutus on vain investointi tulevaisuuteen. Oikeistolaiselle politiikalle tämä on sinänsä nokkela ja monitasoinen strategia. Samalla kertaa saadaan leikattua valtion menoja ja asetetaan opiskelijat vastakkain ei-korkeakoulutettujen veronmaksajien kanssa. Näin pyritään saamaan huomio pois talouskuripolitiikan väistämättömistä seurauksista ja luodaan kuvaa, jossa korkeakoulutetut huijaavat ei-korkeakoulutettujen rahat.

Pursiainen on kuitenkin oikeassa siinä, että Rehnin argumentti sinänsä voisi toimia lainapainotteisuuden puolustajana. Argumentin toimiminen molempiin suuntiin johtuu siitä, että ne pohjautuvat ajatukseen, jota kutsutaan tässä kirjoituksessa elinkaariperiaatteeksi (käsite varastettu Pursiaiselta). Yksilön hyödyllisyys yhteiskunnalle tässä kontekstissa nähdään siinä kuinka paljon enemmän hän maksaa veroja kuin saa tulonsiirtoja tai nauttii julkisia palveluita. Ideologinen vastakkainasettelu on lähinnä valtion vastuu vs. yksilön vastuu.

Opintotuen puolustajien tulisi kuitenkin keskittyä elinkaariperiaatteen ja talouskurin vastustamiseen, elitistisen ”maksamme eniten veroja”-keulimisen sijaan. Rehnin retoriikalla saadaan opiskelijoiden ääniä ja tykkäyksiä, mutta samalla logiikalla voitaisiin syyllistää työttömiä heidän hyödyttömyydestään tai julkisen sektorin työntekijöitä heidän kalleudestaan veronmaksajille. Pursiaisen retoriikalla opiskelijat taas näyttäytyvät ainoastaan omaa etuaan muun yhteiskunnan kustannuksella ajavana ryhmänä. Tämä on erityisen haitallista aikana, jolloin hyvinvointivaltion vastustajat ovat saaneet juurrutettua julkiseen keskusteluun myytin, jossa syypää lähes kaikkeen on ”saavutetut edut”.

Onneksi elinkaariperiaatetta opintojen rahoittamisen periaatteena voi kuitenkin vastustaa aivan arkijärjellä. Ensimmäinen esitettävä kysymys on se miksi minkään tukijärjestelmän tulisi perustua laskelmiin siitä, miten asiat keskimäärin menevät? Vaikka keskimäärin yhtälö [yliopistotutkinnon rahallinen hyöty – opiskeluaikojen kulut] tuottaisikin positiivisen luvun, ei se kuitenkaan ole kaikkien tilanne. Elinkaaritulot vaihtelevat huomattavasti ammattiryhmienkin välillä. Yksityisellä puolella toimiva lääkäri voi saada jopa moninkertaisen palkan verrattuna kunnan sosiaalityöntekijään, vaikka molemmat ovat käyneet yliopiston ja ovat alansa ammattilaisia. Matalapalkkaisella alalla ja/tai silpputyötä tekevälle yliopistokoulutus tuskin nostaa tuloja verrattuna siihen, että henkilö olisi käynyt esimerkiksi lvi-alan ammattitutkinnon. Olisikin kohtuutonta, että hän joutuisi vielä päälle opiskelemaan velaksi vain siksi, että keskimäärin yliopistokoulutus takaa hyvät tulot. Lisäksi se sotisi keskeistä hyvinvointivaltion periaatetta, universalismia, vastaan.

Vastaus tähän kritiikkiin on yleensä luokkaa ”lainapainotteisuus pakottaa valitsemaan työllistävän ja tuottavan alan”. Tämä väitelause voi olla tosi jonkinlaisessa homo economicus-maailmassa, mutta järkevää koulutus- tai tiedepolitiikkaa se ei ole. Sen keskeinen ongelma on se, että se pakottaa yksilön valitsemaan suuret tulot tai varman työpaikan omien intohimojen tai taitojensa sijaan. Tämä taas aiheuttaa useita huolestuttavia piirteitä koko yhteiskunnalle. Kiinnostus humanistisia tieteitä kohtaan tuskin nousisi, joka tarkoittaisi kapeampaa ymmärrystä esimerkiksi eri kulttuureista. Tätä ei varsinaisesti toivoisi aikana, jolloin satojen tuhansien ihmisten keskeinen äänestyskriteeri näyttäisi olevan maahanmuuttovastaisuus. Lisäksi valmistuneet opiskelijat lainataakka niskassaan olisivat pakotetumpia ottamaan hyväpalkkaisia, mutta yhteiskunnalle haitallisempia töitä. Konkreettisesti tämä tarkoittaa vähemmän tutkivia journalisteja, enemmän ”vaikuttajaviestijöitä”. Vähemmän riippumatonta ympäristötutkimusta, enemmän suuryritysten viherpesua. Vähemmän kyseenalaistamista, enemmän markkinointia.

Opintotuen puolustajien myös soisi ottavan rohkeammin kantaa talouskurin vastustamiseen ylipäänsä. Kun talouskuri-ideologia hahmotetaan keskeiseksi syylliseksi työttömyydelle, palkkamaltille, taantumalle ja leikkauksille, luodaan yhtenäisempi ja voimakkaampi massaliike hallituspolitiikkaa vastaan.

Aatu